Tiiän oon hirvee. En oo kirjotellu tänne mitään vaikka just pitäis ku tää blogi on nii alussa. Mut on ollu aika rankkaa. Oon koko tän ajan vaan liikkunu ja liikkunu. Mut eihän tästä mitään tuu, ajattelen vaa koko ajan et ''kuka tämmöstä läskiä haluais''. En siis oo mistään hoikimmasta päästä enkä mä sitä kielläkkään. Mulle aina sanotaan '' Vooi, ku sä oot laihtunu''. Vaik todellisuudessa en oo laihtunu tippaakaan. Mulle ei sovi melkeen mitkää vaatteet. Koska mulla on entistä ''pömpömpi'' maha ku mulla on notkoselkä eli sen on sillee kaarevampi. Kaikki varmaa luulee et yritän hankkia sääliä. Mut just päinvastoin. Vihaan ku mua säälitään. Avaudutaan tässä sit kunnolla ku kerran alotinki jo. Mun äiti ja iskä on siis eronnu ja mulla on tosi huonot välit mun iskään. Mulla on kaks veljee iso- ja pikkuveli. Asun rivitalossa. EN todellakaan oo lellitty toisin sanoen mulla ei oo mitään. Räsy vanha pöytäkone on mun joka on tyyliin kivikaudelta ja en es käytä sitä. Mul on oma satasen puhelin. Haluisin järkkärin mut mun äiti on nii saakelin pihi et ei voi ostaa mulle semmosta. Nii en tännekkää laita koskaa mitää kuvia. Ku varmaa joo alanki ottaa kuvia mun paskalla puhelimella jossa on maailman huonoin laatu. Kyllä olen ihasy´tunu ja ihan sairaan pahasti oonki. Ja niin se vaan on et toinen osapuoli ei pidä musta. Käyn koulua vanhassa sotasairaalassa joka on hyvin köyhä koulu. Siellä ei oo mtn. Ei hienoja taulutelkkareita tai mitään muutakaan. Meiän luokalla on 11 oppilasta mut meiän luokka on maailman paras. Oikeesti. Rakastan kuunnella poppia. Rakastan musaa yli kaiken. Väkerrän runoja joskus. (voin laittaa alas yhen mun runoista. En oo sit kopioinu sitä mistään) Mä ja mun iskän exä ollaan ihan sairaan hyvissä väleissä. Mä piän sitä jo mun äitinä ja se mua sen tyttärenä. Me ei siis olla sukulaisia. Mut me rakastetaan toisiamme täydestä sydämmestä. Ja mun oikeella äitillä jota tietenki rakastan yli kaiken. Nii sillä ei oo mitään sitä vastaan et käyn siellä kahen kuukauden välein. En ny keksi muuta. Älkää sit ajatelko mitään negatiivisesti tai käsittäkö väärin.
Tässä se runo.
Itken itseni uneen,
kun teitä ajattelen,
elämäni tyhjä on kuin
kuoleman katse.
Teitä kovasti rakastan,
Ikäväni on liian suuri yksin
kannettavaksi. Tahdon teidät,
takaisin elämääni.
Syliini lämpimään,
rakkauden täyttävään.
Ja turvalliseen syliin.
Huom. Tein tän mun ystävälle joka oli surullinen sen koirasta ja kissasta jotka on kuollu. Ja tein tän siis ite eli en kopsannu sitä mistään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti